På svenska

In English

Tilastoteemakartat

Oppitunti:
Aihe:

6.3.1 Samanarvonkäyrien interpolointi

Lähtökohtainen tavoite samanarvonkäyrien muodostamisessa on yhdistää samanarvoiset havaintopisteet toisiinsa viivalla. Jos haluttuja havaintoarvoja ei ole, ne arvioidaan lähimpien tunnettujen havaintopisteiden avulla. Tätä kutsutaan interpoloinniksi. Pisteiden arvot interpoloidaan suoraviivaisesti lähimmistä havaintopisteistä eli ilmiön oletetaan muuttuvan havaintopisteiden välillä tasaisesti.

Sopivan interpolointimenetelmän valintaan vaikuttavat ainakin seuraavat tekijät:

  • millainen aineisto on kyseessä?
  • voivatko ilmiön saamat arvot muuttua äkillisesti pisteiden välissä?
  • miten havaintopisteet sijaitsevat toisiinsa nähden?

Yleensä interpolointi tehdään paikkatieto-ohjelmalla automaattisella interpolointimenetelmällä. Eri menetelmillä tehdyt interpoloinnit tuottavat erilaisen lopputuloksen. Automaattisenkin interpoloinnin käyttö edellyttää eri menetelmiin perehtymistä.

Aineisto voidaan interpoloida myös manuaalisesti, mutta tämä on työlästä varsinkin isojen aineistojen kanssa työskenneltäessä. Manuaalisessa interpoloinnissa samanarvonkäyrien sijoittaminen oikeaan kohtaan havaintopisteiden välille vaatii huolellista suunnittelua (esimerkki 1).

Mitä tarkempaa aineistoa käytetään (eli mitä enemmän havaintopisteitä alueella on), sitä tarkemmin ja tiheämmin samanarvonkäyrät voidaan piirtää. On kuitenkin tapauskohtaisesti mietittävä, mille arvoille käyrät muodostetaan. Hyvin tiuhassa olevat käyrät antavat yleensä mielikuvan jyrkästä muutoksesta, kuten esimerkiksi jyrkästä rinteestä jos käsitellään korkeuskäyriä.

Esimerkiksi jos tarkoitus on luoda korkeuskäyrät ja havaintopisteissä maanpinnan korkeusarvoiksi on mitattu arvoja 100 metristä yli 1 000 metriin, ei samanarvonkäyriä ole järkevää piirtää jokaiselle metrilukemalle. Käyrät kannattaisi tässä tapauksessa valita luettavuuden vuoksi tasavälein, esimerkiksi 10 metrin välein.

Esimerkissä 2 on vertailtu isaritmi- ja isopleettikartan välisiä eroja interpoloinnin suhteen.

Kun samanarvonkäyrien väliin muodostuneet vyöhykkeet väritetään eri tummuusasteilla, syntyy kurssilla jo aiemmin esitelty vyöhykekartta.

Esimerkit

Jaa