På svenska

In English

Suomen tilastojen historia

Oppitunti:
Aihe:

1.7 Yhteiskunnan epäkohdat synnyttävät sosiaalitilaston

1800-lukua on joskus luonnehdittu tilasto-optimismin ajaksi, jolloin ajateltiin, että yhteiskunnalliset ongelmat ratkaistaan, kun vain niiden olemassaolo ja kohdentuminen osataan kuvata.

Euroopassa virallisen tilaston tehtäväksi määriteltiinkin heti alusta alkaen yhteiskunnallisten ongelmien osoittaminen. Teollistumisen ja kaupunkien kasvun aiheuttamat ongelmat olivat keskeinen tekijä tilastoinnin edistämisen takana.

Myös Suomessa tilastolaitoksen rakentaminen liittyi yhteiskunnallisten ongelmien kehittymiseen ja haluun korjata niitä. Keskeinen uudistajien keskustelufoorumi oli Kansantaloudellinen yhdistys, jossa mm. Snellman vaikutti.

Sosiaalisten ongelmien tilastointia ei keskitetty Tilastolliseen päätoimistoon, vaan toimiston rooli oli korkeintaan koordinoiva. Varsinaisen selvitystyön tekivät työryhmät ja komiteat.

Tilastotuotanto ei kuitenkaan vaikuttanut politiikkaan niin, että sosiaalisia ongelmia olisi saatu lievennettyä ennen itsenäisyyttä, vaan tilanne kärjistyi.

Itsenäiseksi Suomi julistautui vuonna 1917 kahtiajakautuneena kansakuntana ja suistui sisällissotaan (1918–1920). Tilastollisen päätoimiston tehtäväksi jäi sodan uhrien määrän tilastointi. Aineisto valmistui 1921 (Ks. esimerkistä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tilastoja).
 

Kuva. Hannes Gebhard (1864–1933)


Kuva. Hannes Gebhard (1864–1933)
1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomessa panostettiin vähävaraisen kansanosan elinolojen kuvaamiseen. Professori Hannes Gebhard johti tilattoman väestön alakomitean sihteerinä maaseutuolojen tutkimusta, joka oli Suomen suurin tilastoselvitys ennen vuoden 1950 väestölaskentaa.

Lähde: Museoviraston historiallinen kuva-arkisto
 

Esimerkit

Jaa