Suomen tilastojen historia

Oppitunti:

1 Autonomian aika: Suomi kansakuntana hahmottuu 2 Tilastot itsenäistyneen Suomen palveluksessa 3 Rakennemuutokset, kasvu ja kansainvälistyminen haastavat tilastotuotannon 4 Taloustilastot muutosten kuvaajana 5 Sosiaali- ja elinolotilastot – rekistereitä ja suoria tiedonkeruita 6 Uusia painoalueita 2000-luvulla: hyvinvointi, ympäristötilinpito ja kasvihuonekaasut 7 Henkilögalleria 8 Lähteitä ja kirjallisuutta

Aihe:

Valitse aihe 4.1 Kansantalouden tilinpito muodostuu taloustilastojen kehikoksi 4.2 Suhdanne- ja yritystilastojen tuotanto 4.3 Taloustilastojen kokonaisuus laajenee yhteiskunnan muuttuessa

4 Taloustilastot muutosten kuvaajana

Toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun jälkipuoliskolla talouspoliittisen päätöksenteon ja kansantalouden tilinpidon kehittyminen lisäsivät tilastotiedon tarvetta.

Suomen kansantalouden tilinpidon katsotaan virallisesti alkaneen vuodesta 1948. Tämän jälkeen kansantalouden tilinpidon kehikko on uudistettu useaan otteeseen vuosien varrella, tuorein uudistus tehtiin vuonna 2014.

Taloussuunnittelu kehittyi ja sen apuna alettiin käyttää tilastoihin pohjautuvia numeerisia malleja. Myös yrityksissä tilastojen seuraaminen tuli osaksi päätöksentekoa. Tietoa tarvittiin kansataloudellisen näkökulman lisäksi myös taloustilanteen vaihteluista ja nopeistakin muutoksista. Suhdannetilastojen järjestelmällinen kehittäminen käynnistyikin sotien jälkeen 1940-luvulla nopeasti. Suhdannetilastojen ajantasaisuutta, kattavuutta ja kuvausvoimaa on vuosien varrella systemaattisesti kehitetty yhteiskunnan ja tietotarpeiden muuttuessa.

EU:n tekemissä arvioinneissa suomalaisten talous- ja sosiaalitilastojen laatu on säännönmukaisesti todettu hyväksi. Esimerkiksi vuonna 2012 EU:n arvioimista 12 taloustilastosta yhdeksän todettiin erittäin hyviksi, kaksi hyviksi ja vain yksi huonoksi.