Suomen tilastojen historia

Oppitunti:

1 Autonomian aika: Suomi kansakuntana hahmottuu 2 Tilastot itsenäistyneen Suomen palveluksessa 3 Rakennemuutokset, kasvu ja kansainvälistyminen haastavat tilastotuotannon 4 Taloustilastot muutosten kuvaajana 5 Sosiaali- ja elinolotilastot – rekistereitä ja suoria tiedonkeruita 6 Uusia painoalueita 2000-luvulla: hyvinvointi, ympäristötilinpito ja kasvihuonekaasut 7 Henkilögalleria 8 Lähteitä ja kirjallisuutta

Aihe:

Valitse aihe 5.1 Väestölaskennat tiennäyttäjinä: ensin tietokoneet… 5.2 … ja sitten rekisterit käyttöön 5.3 Elinolojen tilastointi laajenee 5.4 Väestö- ja sosiaalitilastoja eurooppalaistetaan

5 Sosiaali- ja elinolotilastot – rekistereitä ja suoria tiedonkeruita

Suomessa tehtiin vuonna 1950 kattava, suoraan tiedonkeruuseen perustuva väestölaskenta. Siinä kansalaiset täyttivät itse lomakkeen, tilastoviraston työntekijät auttoivat tarvittaessa. Sen jälkeen vajaassa 50 vuodessa Suomesta kehittyi väestölaskentojen edelläkävijä, ja vuonna 1990 siirryttiin rekisteripohjaiseen väestölaskentaan toisena maana maailmassa.

Myös muiden tilastojen tuotannossa siirryttiin laajasti rekisterien ja hallinnollisten aineistojen käyttöön. Esimerkiksi vuonna 1987 käynnistettiin rekisteripohjainen työssäkäyntitilasto. Kaikki tiedot on kiinnitetty asuinpaikan koordinaatteihin, mikä tekee tilastojen tuottamisen eri aluejaoilla mahdollisiksi.

Nykyisin valtaosa Suomen virallisista tilastoista tuotetaan erilaisista hallinnollisista rekistereistä ja muista aineistoista. Suoria tiedonkeruita yrityksille, kansalaisille ja muille tiedonantajille käytetään vain silloin, kun tiedot eivät muuten ole saatavilla. Tällaisista suoria tiedonkeruita hyödyntäviä tilastoja ovat mm. työolotutkimus, aikuiskoulutustutkimus, kuluttajabarometri, ajankäyttö- ja kulutustutkimukset sekä monet yritystilastot (ks. tiedonkeruumenetelmät).