Indeksit
2.2 Elinkustannusindeksin synty
Ensimmäisen maailmansodan lopulla rahan arvo romahti kaikkialla Euroopassa ja kiinnostus inflaation teoriaan ja seurantaan lisääntyi. Lähes jokaisessa Euroopan maassa aloitettiin elinkustannusindeksin laskenta.
Inflaatio eli rahan arvon heikkeneminen tarkoittaa sitä, että hinnat nousevat ja samalla rahamäärällä saa entistä vähemmän tavaroita ja palveluja.
Deflaatio eli rahan arvon vahvistuminen tarkoittaa sitä, että hinnat laskevat ja samalla rahamäärällä saa entistä enemmän tavaroita ja palveluja.
Elinkustannusindeksin tarkoitus oli mitata yksityisten kotitalouksien ostamien tavaroiden ja palvelusten hintakehitystä. Indeksin laskenta aloitettiin Suomessa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Indeksin perusajankohdaksi valittiin ajankohta ennen sotaa.
Suomen ensimmäisen elinkustannusindeksin laskenta aloitettiin vuonna 1921 ja perusajankohdaksi valittiin tammi–kesäkuu 1914 (merkitään 1914:1-6=100). Indeksin kulutusrakenteen perustana oli vuosina 1908–1909 tehty Suomen ensimmäinen kotitalouksien kulutustutkimus. Tutkimuksessa kysyttiin kaupunkien kotitalouksien kulutuksen kohdentumista ruokaan, vaatteisiin, asumiseen ja niin edelleen.
Jälkeenpäin elinkustannusindeksin sarjat on rakennettu vuoteen 1860 asti. Indeksien laskentakaavaksi valittiin Suomessa, kuten lähes kaikissa maissa, saksalaisen taloustieteilijän Etienne Laspeyresin kehittämä indeksikaava. Indeksikaavoihin tutustutaan tarkemmin aiheessa 3.2 Erilaisia indeksikaavoja.
Tutustu artikkeleihin:
Jaa