Indeksit

Oppitunti:	1 Mikä on indeksi? 2 Indeksien historiaa 3 Indeksilaskennan perusteet 4 Indekseillä laskeminen ja muutoksen ilmaisu 5 Tilastokeskuksen tuottamat kustannus-, hinta- ja volyymi-indeksit 6 Kuluttajahintaindeksi 2015=100 (KHI) 7 Kuluttajahintaindeksin johdannaisindeksejä
Aihe:	Oppitunnin etusivulle 6.1 Kuluttajahintaindeksin kattavuus 6.2 Kuluttajahintaindeksin historia Suomessa 6.3 Indeksin arvopainot ja hyödykeluokitus 6.4 Hyödyke- ja liikeotos sekä kerättävien hyödykkeiden lukumäärä 6.5 Hintakeruun periaatteet ja toteutus 6.6 Hintojen käsittely Tilastokeskuksessa ja kuluttajahintaindeksin laskenta 6.7 Kuluttajahintaindeksin julkaisu 6.8 Kuluttajahintaindeksin käyttö

6.8 Kuluttajahintaindeksin käyttö

Kuluttajahintaindeksin käyttö voidaan jakaa 

• analyyttiseen hintaindeksiin eli inflaation mittariin
• deflaattoriin kiinteähintaisissa laskelmissa
• kompensaatioindeksiin.

Analyyttinen hintaindeksi

Analyyttisenä hintaindeksinä kuluttajahintaindeksi mittaa kotitalouksien ostamien kulutustavaroiden ja -palvelusten hintojen muutosta kahden ajankohdan välillä. Kuluttajahintaindeksi on saanut niin keskeisen merkityksen, että inflaatio mielletään usein pelkästään kuluttajahintaindeksin muutokseksi (kuluttajahintaindeksin kahdentoista kuukauden muutos). Tällöin on hyvä muistaa, että kuluttajahintaindeksi mittaa hintakehitystä vain kotitalouksien kannalta.

Kuluttajahintaindeksi ei mittaa tuottaja-, vienti-, tuonti- tai tukkuhintojen eikä asuntojen ja kiinteistöjen hintakehitystä. Kuluttajahintaindeksi ei mittaa myöskään julkisen kulutuksen tai investointien hintakehitystä. Näitä kaikkia varten Tilastokeskus tuottaa omat hintaindeksit. Yksityisten kulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta (BKT) on noin puolet. Tästä huolimatta Euroopan keskuspankki pitää yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä inflaation mittarina. Yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin tutustut tarkemmin aiheessa 7.2 Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI).

Deflaattori

Deflaattorikäyttö eli deflatointi merkitsee sitä, että jonkin hinta- tai kustannusindeksin avulla muunnetaan arvon muutos kiinteähintaiseksi eli saadaan selville määrän/volyymin todellinen muutos. Aiheesta 4.9 Reaalisten suureiden laskeminen eli deflatointi löydät esimerkin eri vuosien käypähintaisten arvojen muuntamisesta kiinteähintaisiksi.

Kun halutaan selvittää volyymin eli määrän muutos, tulee deflaattori-indeksin kuvata mahdollisimman hyvin deflatoitavan hintasarjan ilmiöaluetta ja hintakehitystä. Asuntokaupan määrän muutosta ei saada selville luotettavasti, jos asuntokaupan arvon muutos deflatoidaan kuluttajahintaindeksillä.

Kompensaatioindeksi

Kuluttajahintaindeksin tärkeimpänä sovellutusalueena on perinteisesti ollut kompensaatiokäyttö. Kompensaatioajattelun mukaan kuluttajahintaindeksin muutos osoittaa, kuinka paljon kulutusmenojen tulisi muuttua kiinteän kulutusmenorakenteen vallitessa, jotta kotitalous säilyttäisi kulutustasonsa muuttumattomana. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat eläkesopimusten indeksiehdot.

Kompensaatiokäyttöä on myös kuluttajahintaindeksin käyttö sopimuksissa, kun halutaan säilyttää rahamäärän tai kiinteän omaisuuden reaaliarvo sopimuksen tekohetken tasolla. Tämän takia useat vuokrasopimukset ja pitkäaikaiset toimitussopimukset on sidottu uusimpaan kuluttajahintaindeksiin tai elinkustannusindeksiin 1951:10=100. Vuokrasopimuksen tekemisestä löydät esimerkin aiheesta 4.10 Indeksiehtosopimukset. 

Esimerkissä 1 käsitellään kiinteähintaistamista eli deflatointia. Esimerkeissä 2–3 on kuvattu Suomen eläkejärjestelmän indeksisidonnaisuudet (työeläkkeiden indeksitarkistus ja kansaneläkkeiden indeksitarkistus).

Esimerkit