Kansantalouden tilinpito

Oppitunti:
Aihe:

1.6 Historian siipien havinaa...

Taloudellisen toiminnan tilastokuvauksen kannalta voidaan tilinpidon kehityksessä erottaa seuraavat kehitysvaiheet:

Alunperin oli olemassa hallinnollisten valvontatarpeiden vuoksi laadittuja irrallisia, epäyhtenäisiin kirjausperusteisiin ja ristiriitaisiin käsitteisiin perustuvia taloustilastoja. 1930-luvun suuren lamakauden jälkeen tuli tarve tutkia keskeisiä taloudellisia suhteita kansantaloudellisten kokonaiskäsitteiden valossa – ensisijaisesti anglosaksiset tutkijat pyrkivät mittaamaan taloudellisia ilmiöitä. Keynesin teorioiden pohjalta keskityttiin tehokkaan kysynnän tarkasteluun ja tämä vaikutti myös kansantalouden tilinpidon ratkaisuihin.

Tilinpidon kehityksen kolmanteen vaiheeseen johtivat II maailmansota ja sen jälkeinen jälleenrakennus, liikakysyntä ja taloudellisen kasvun ongelmat. Tähän vaiheeseen kuuluu myös YK:n julkaisema ensimmäinen kansantalouden tilinpidon suositus, "System of National Accounts" vuodelta 1953 (teoksesta käytetään lyhennettä SNA53).

Kansainvälisten järjestöjen ja kansainvälisyyden vaatimus taloustietojen vertailtavuudesta ja tietenkin kansantalouden ja sen instrumenttien kehittyminen ovat ohjanneet viime vuosikymmeninä tilinpidon kehitystä. YK julkaisi vuonna 1968 niin sanotun uuden SNA:n. Vuonna 1993 YK, OECD, Eurostat, IMF ja Maailmanpankki  julkaisivat yhdessä SNA:n kolmannen version (SNA93)  ja näiden samojen organisaatioiden toimesta on tuotettu SNA:n uusin versio, SNA2008.

EU:lla on oma, SNA:n kanssa yhteensopiva versionsa kansantalouden tilinpidon laskentaohjeesta – ensimmäinen "A European System of Accounts" julkaistiin 1979 (lyhenne on ESA79). ESAn seuraava versio julkaistiin 1995 ja tämä ESA95 on yhteensopiva SNA93:n kanssa. Suomenkielinen versio ESAsta on nimeltään EKT eli Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä. SNA:n päivityksen jälkeen myös ESA päivitettiin niin, että se vastaa sekä SNA:ssa tehtyjä muutoksia että muita EU:ssa sovittuja käytäntöjä. ESAn uusi versio on nimeltään ESA2010 ja se otettiin käyttöön vuoden 2014 syksyllä.

Suomessa kansantalouden tilinpito aloitettiin 1920-luvulla, jolloin Valter Lindberg julkaisi tulo- ja omaisuusverotilastoon perustuvia laskelmia kansantulosta. 1930-luvulla Eino H. Laurila julkaisi kansantulon käsitteitä koskevia artikkeleita. Kansantulon merkittävin varhaissaavutus oli Lindbergin tutkimus "Suomen kansantulo vuosina 1926–1938", joka julkaistiin vuonna 1943.

Suomen kansantalouden tilinpidon katsotaan virallisesti alkaneen vuodesta 1948, jolloin valtion menoarviossa myönnettiin Tilastolliselle Päätoimistolle määräraha "valtiontalouden hoidon kannalta tarpeelliseksi katsotun kansantulolaskennan suorittamista varten tarvittavan tilapäisen henkilökunnan palkkaamiseen". Määrärahan turvin työnsä aloittivat yksi yliaktuaari ja kaksi tilastoapulaista. Myöhemmin Tilastollinen Päätoimisto muuttui Tilastokeskukseksi, ja nykyään kansantalouden tilinpidon kokonaisjärjestelmän laskeminen työllistää noin 40 ihmistä; heistä parikymmentä tekee vuositilinpitoa (ks. Tilastolaitoksen historiaa ja Suomen tilastojen historia -kurssi).


Jaa