Kansantalouden tilinpito
2.2 Kansantalouden kiertokulku
Kansantalouden tilinpidon tarkoituksena on tuottaa talousyksiköihin, taloustoimiin ja niiden yhteyksiin perustuva systemaattinen kuva kansantalouden rakenteesta. Tuotantoprosessi, jonka tuloksena saamme päivittäiset kulutushyödykkeet (elintarvikkeet, vaatetus, kulkuneuvot, kotitaloustavarat jne.) ja julkisyhteisöjen tarjoamat palvelut (koulutus, terveydenhoito jne.) punoutuu monisäikeisestä taloustoimien verkosta.
Kansantaloustieteen oppijärjestelmän runkona on pitkään pidetty kansantalouden kiertokulun järjestelmää. Tämän järjestelmän periaatteisiin tutustuminen antaa jäsennellyn ja samalla todellisuuspohjaisen kuvan siitä, miten työvoima ja muut tuotannontekijät aikaansaavat tarpeitamme tyydyttävät hyödykkeet. Samalla kiertokulku kuvaa sitä, miten hyödykkeet valmiina tavaroina ja palveluksina eli lopputuotteina irtautuvat tuotannosta kulutukseen, pääomanmuodostukseen (ESA2010 kohta 3.124) ja vientiin.
Tuotannon kaikkein kokonaisvaltaisin mittari on bruttokansantuote (BKT). Tuotannon arvonlisäys on BKT:n arvo ja tuotannon määrän muutos edellisestä vuodesta BKT:n volyyminmuutos. BKT:n volyymimuutosta käytetään talouden kasvuvauhtia kuvaavana lukuna – kun eri tahot antavat arvioitaan talouden kasvunopeudesta, ne arvioivat nimenomaan BKT:n volyymin muutosta. BKT:n arvon perusteella lasketaan monissa kansainvälisissä vertailuissa käytetty tieto, BKT/asukas, joka saadaan jakamassa BKT:n arvo maan kokonaisväkimäärällä (ks. Findikaattorista BKT asukasta kohti vuodesta 1975 lähtien).
BKT voidaan laskea kolmesta eri lähtökohdasta ja periaatteessa kaikilla kolmella tavalla pitäisi saada sama tulos. Käytännössä lähtötiedot ovat kuitenkin aina jossain määrin puutteellisia ja virheellisiä, joten eri laskentamenetelmillä tuotetut tiedot eivät täysin vastaa toisiaan.
BKT kolmella tavalla laskettuna:
- Arvonlisäysmenetelmä: Arvonlisäys = tuotos -välituotekäyttö
- Tulomenetelmä = palkansaajakorvaukset + korvaukset pääoman käytöstä (ml. kiinteän pääoman kuluminen eli poistot) + tuotantoverot - tuotantotukipalkkiot
- Lopputuotemenetelmä = kulutus + investoinnit (ml. varastot) + vienti - tuonti
BKT lasketaan sekä käyvin hinnoin (eli nykyisillä hinnoilla, sellaisina kuin ne on tilinpäätöksissä ja muissa lähteissä ilmoitettu) että kiintein hinnoin (eli suhteutettuna jonkin tietyn perusvuoden hintatasoon). BKT:n arvo ilmoitetaan käypähintaisena eli käyvin hinnoin laskettuna, mutta BKT:n volyymimuutos lasketaan kiinteähintaisista luvuista, jolloin inflaation vaikutus saadaan eliminoitua.
Katso esimerkki kansantalouden kiertokulusta.
EsimerkitJaa