På svenska

In English

Kansantalouden tilinpito

Oppitunti:
Aihe:

2.6 Toimialaluokitus

Kun halutaan tutkia kansantalouden teknis-taloudellisia suhteita, talousyksiköt ryhmitellään toisella tavalla: paikallisiin toimialayksiköihin (ESA2010 kohta 2.148) ja homogeenisiin tuotantoyksiköihin (ESA2010 kohta  2.153). Toimialayksiköt ovat keskeisiä arvonlisäystä tarkasteltaessa; homogeenisiä tuotantoyksiköitä taas käytetään panos-tuotos-analyysiksi kutsuttuun tarkasteluun.

Paikallista toimialayksikköä voidaan kutsua myös toimipaikaksi ja sillä tarkoitetaan "tavaroita ja palveluita tuottavaa institutionaalista yksikköä tai sen osaa, joka sijaitsee maantieteellisesti tunnistettavassa paikassa" (ESA2010 kohta 2.148). Institutionaalisten yksiköiden ja toimialayksiköiden välinen hierarkia on sellainen, että institutionaalinen yksikkö  voi muodostua joko yhdestä tai useammasta toimialayksiköstä, mutta toimialayksikkö kuuluu aina yhteen ja vain yhteen institutionaaliseen yksikköön (joko yksin tai yhdessä muiden toimialayksiköiden kanssa).

Jako paikallisiin toimialayksiköihin eli toimipaikkoihin on tärkeä kansantalouden tilinpidon kannalta, koska silloin yksiköt voidaan jakaa harjoitetun toiminnan perusteella toimialoihin. ESAn mukaan "toimiala koostuu ryhmästä paikallisia toimialayksiköitä, jotka harjoittavat samaa tai saman tyyppistä toimintaa"  (ESA2010 kohta 2.150). Oleellista on, että toimialayksiköt ovat tuottamiensa hyödykkeiden, tuotantopanosten sekä tuotantoprosessiensa suhteen samankaltaisia.

Arvonlisäysmenetelmäksi  kutsuttua laskentatapaa käytettäessä BKT lasketaan nimenomaan toimialoittaisten arvonlisäysten summana, eli toimipaikat jaetaan eri toimialoille, lasketaan erikseen kunkin toimialan arvonlisäys ja sitten lasketaan yhteen nämä arvonlisäykset. Tällainen menetelmä on mahdollinen juuri toimialajaon perusteella: toimipaikkoja voidaan käsitellä suurempana yhtenäisenä ryhmänä, kun niillä on muun muassa samantyyppiset raaka-aine- ja palkkakulut. Suomessa BKT lasketaan arvolisäysmenetelmää käyttäen.

Suomen kansallinen versio eurooppalaisesta toimialaluokituksesta on lyhenteeltään TOL + vuosiluku. Vuosiluku kertoo käyttöönottovuoden, sillä järjestelmää tarkistetaan ajoittain. Käytännön sovelluksissa toimialaluokitus on ensisijaisesti järjestelmä, jolla luokitellaan toimipaikkoja, kuten tehtaita, myymälöitä, toimistoja ja korjaamoita eri toimialaluokkiin. Toimipaikkojen lisäksi toimialaluokitusta voidaan soveltaa myös yritysten ja muiden tilastoyksiköiden luokitteluun, ks. TOL2008.

Kuvio. Bruttoarvonlisäys toimialoittain 2011, %

Kuvio. Bruttoarvonlisäys toimialoittain 2011, %

Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Kansantalouden tilinpito [verkkojulkaisu]. ISSN=1795-8881. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.3.2013]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vtp/index.html

Katso esimerkit

  1. Toimialaluokituksen numeroinnin logiikka
  2. Toimialayksiköt osana institutionaalista yksikköä
  3. Erilaiset toimialat
  4. Toimialaluokituksen kirjain- ja numerotasot
Esimerkit

Jaa