Tilastoteemakartat
1.1 Kartta viestin välittäjänä
Geoinformatiikan sanaston mukaan kartta on ihmiselle tarkoitettu, käyttötarkoitusta varten tulkittu ja yleistetty, mittakaavan mukainen ja symbolien avulla laadittu visuaalinen esitys paikkatiedosta. Kartta kuvaa ympäröivää maailmaa tiivistetyssä ja yksinkertaistetussa muodossa.
Karttaa tarvitaan usein silloin, kun halutaan vastaus kysymykseen, missä jotain ilmiötä esiintyy tai minne jokin ilmiö suuntautuu. Usein halutaan myös tietää, mitä tietyssä paikassa on tai miten paikat eroavat toisistaan. Lisäksi kartan avulla pystytään hahmottamaan alueellisia kokonaisuuksia ja ilmiöitä sekä vertailemaan niitä. Ilmiön alueellinen jakautuminen tulee paremmin esiin kartan kuin taulukon tai graafisen kuvion välityksellä (esimerkki 1).
Kartan lähtökohtana oleva paikkatieto on jo itsessään tulkittua ja yleistettyä, mutta sen lisäksi tulkintaa ja yleistystä voidaan tehdä karttaa laadittaessa. Yleistämisen tarkoituksena on selkiyttää karttaesitystä jättämällä pois ilmiön esittämisen kannalta epäolennaisia elementtejä. Näin parannetaan kartan luettavuutta ja viestiä. Mikäli kartassa on liikaa asiaa, lukija ei kykene millään omaksumaan kaikkea tietoa. Yleistämisestä voit lukea myös myöhemmin aiheesta 10.1 Kartan valintayleistys.
Karttoja voidaan jakaa mm. sisällön ominaisuuksien tai tarkkuuden eli mittakaavan perusteella seuraavasti:
Maastokartta vai teemakartta
Kartat voidaan jakaa niiden sisällön perusteella maastokarttoihin ja teemakarttoihin (esimerkki 2).
Maastokartta kuvaa maanpinnan muotoja ja muita fyysisiä piirteitä, kuten rakennuksia, teitä ja maanpeitettä. Maastokartta pyrkii osoittamaan tietojen sijainnin kartan mittakaavan sallimalla tarkkuudella. Maastokarttoihin voidaan lukea esimerkiksi yleiskartat, tiekartat ja merikartat.
Teemakartta esittää valitun ilmiön tai teeman esiintymistä tai vaihtelua valitulla alueella. Teemakarttoja ovat muun muassa väestöntiheyskartta, kasvillisuuskartta ja maaperäkartta. Teemakarttaa voidaan kutsua tilastoteemakartaksi, kun halutaan korostaa, että esitettävä tieto on tilastotietoa. Siitä käytetään ammattikielessä usein lyhyempää termiä "teemakartta".
Suuri- vai pienimittakaavainen kartta
Mittakaava eli pienennyssuhde kuvaa, kuinka suuri tietty etäisyys kartassa on todellisuudessa. Esimerkiksi mittakaava 1:20 000 tarkoittaa, että 1 cm kartassa vastaa 20 000 senttimetriä eli 200 metriä maastossa.
Kartat jaetaan mittakaavan perusteella suuri- ja pienimittakaavaisiin:
Suurimittakaavaiset kartat (esimerkiksi 1:5 000 asemakaavakartta) näyttävät pieneltä alueelta paljon tietoa. Ne tarvitsevat enemmän paikantavia tekijöitä, joten niissä kannattaa usein kytkeä naapurialueet tarkastelualueeseen.
Pienimittakaavaiset kartat (esimerkiksi 1:250 000 tiekartta) näyttävät suurelta alueelta olennaiset tiedot. Niitä on yleistettävä suurimittakaavaista karttaa enemmän, jotta niiden luettavuus ja selkeys säilyvät hyvänä.
Kartan laadinta edellyttää sopivan mittakaavan valintaa ilmiön esittämiseen. Ongelmia voi syntyä muun muassa pienillä tarkastelualueilla siitä, että kuvattavaa ilmiötä, esimerkiksi väestöä, on juuri sillä alueella hyvin vähän tai ei lainkaan. Ilmiön esiintymisen laajuudesta saattaa näin syntyä harhaanjohtava kuva.
EsimerkitJaa