Tilastoteemakartat
4.2 Koropleettikartta
Koropleettikartta on aluesymbolikartta ja yleisimmin käytetty tilastoteemakarttatyyppi. Koropleettikartassa ilmiötä tarkastellaan jonkin ennalta määrätyn, esimerkiksi hallinnollisen aluejaon pohjalta. Koropleettikartan esitystapa perustuu siihen, että kartan alueet on useimmiten jaettu ryhmiin eli luokiteltu niiden saamien lukuarvojen pohjalta. Koropleettikartta soveltuukin hyvin aluetilastojen esittämiseen.
Aluejaon valinnalla on suuri vaikutus kartan luomaan mielikuvaan. Eri aluejakojen mukaiset kartat voivat viestiä saman ilmiön eri tavoin (esimerkki 1).
Koropleettikartassa esittämiseen soveltuvat parhaiten suhteelliset lukuarvot, kuten esimerkiksi väestöntiheys (väestömäärä alueen pinta-alaa kohti) tai työttömien osuus työvoimasta. Tällöin alueiden välisillä kokoeroilla ei ole merkitystä. Koropleettikartassa ei tulisi lainkaan esittää absoluuttisia lukuarvoja, sillä suurelle alueelle sijoittuu useimmiten enemmän kuvattavaa ilmiötä, esimerkiksi väestöä, kuin pinta-alaltaan pienelle alueelle. Toisaalta kovin pienen väestömäärän alue ei välttämättä ole vertailukelpoinen väestömäärältään suurempien alueiden kanssa, vaikka esittämiseen käytettäisiinkin suhteellisia lukuarvoja (esimerkki 2).
Koropleettikartan luokat kuvataan yleensä yhden värisävyn eri tummuusasteilla. Tummuusaste toimii tällöin luokkien symbolina. Suurimpien lukuarvojen luokka saa tummimman sävyn ja pienimpien lukuarvojen luokka vaaleimman sävyn. Väreistä voit lukea lisää aiheessa 10.3 Värien käyttö.
Koropleettikartan rajoitteita
Tämä teemakarttaesitystapa antaa nopealla silmäyksellä yleiskuvan esitettävän ilmiön alueellisista piirteistä. Havainnollisuudestaan ja helposta luettavuudestaan huolimatta koropleettikartassa on myös seuraavia rajoitteita:
- Kullekin alueelle esitettävä tieto on alueen keskimääräinen arvo, eikä se kerro alueen sisäisestä vaihtelusta.
- Useimmat ilmiöt eivät noudata kunta- tai muita aluerajoja, ja siksi kahden vierekkäisen alueen kuuluminen koropleettikartassa eri luokkiin ei tarkoita, että ilmiön arvo muuttuisi juuri alueiden rajalla.
- Alueeltaan suuremmat alueet saavat visuaalisesti suuremman painoarvon, kun taas pienet alueet jäävät vähälle huomiolle. Nämä alueeltaan pienet yksiköt voivat kuitenkin olla ilmiön kannalta merkittäviä (esim. väestömäärän osalta Pääkaupunkiseutu).
Esimerkiksi väestöntiheys saattaa kahdessa kunnassa kuntien rajalla olla yhtä suuri, silti niiden keskiarvot koko kunnan alueilla voivat olla hyvin erilaisia. Myöskään kuntien sisäinen vaihtelu ei näy kuntakohtaisissa tiedoissa. Tätä harhaa voidaan pienentää valitsemalla sopiva aluetaso tiedon esittämiselle. Koropleettikartta on parhaimmillaan silloin, kun aluerajat liittyvät kuvattavaan ilmiöön, esimerkiksi erisuuruiseen veroprosenttiin eri kunnissa.
Luokittelematon koropleettikartta
Perinteiseen koropleettikarttaan liittyviä ongelmia voi välttää käyttämällä luokittelematonta koropleettikarttaa, jossa alkuperäisiä, luokittelemattomia arvoja ei ole jaettu luokkiin, vaan jokaista arvoa vastaa värin tummuusaste. Merkkienselitteen liukuväripylväs esittää arvojoukon (siis koko mahdollisen arvovälin) eikä vain alueiden arvojen tummuusarvot. Alueiden tummuusasteita vastaavat arvot voi lukea liukuväripylväästä. Tällöin todelliset arvot pääsevät kartassa esiin toisin kuin luokitellussa koropleettikartassa. Haittapuolena voi olla, että lähekkäisten arvojen tummuuserot ovat pieniä. Niitä on vaikea havaita oikein ja alueiden luotettava vertailu on vaikeaa (esimerkki 3).
EsimerkitJaa