På svenska

In English

Tilastoteemakartat

Oppitunti:
Aihe:

5.2.1 Suhteellinen pistesymboli

Pistekartan symbolimerkkejä on kahdenlaisia:

  • abstrakteja, esim. ympyrä tai neliö
  • konkreettisia, esim. ihmishahmo tai talo

Abstrakti pistesymboli on yleensä parempi ja erityisesti silloin, kun sillä kuvataan ilmiön määrää. Yleisimmin käytetty pistesymboli on ympyrä.

Kasvavan pistesymbolin karttaa laadittaessa pisteiden kokoluokan valinnalla on hyvin tärkeä merkitys kartan välittämään viestiin ilmiöstä. Suurikokoiset symbolit ymmärretään automaattisesti suuria määriä kuvaaviksi ja vastaavasti pienikokoiset symbolit pienistä määristä kertoviksi. Jos symbolien kokoluokka on kuitenkin valittu liian suureksi, voi syntyä vaikutelma, jossa kuvattava ilmiö tai sen saamat lukuarvot näyttäytyvät todellisuutta suurempina ja merkittävämpinä. Vastaavasti, jos symbolien kokoluokka valitaan liian pieneksi, pistesymbolien koko voi vähätellä ilmiön merkittävyyttä tai sen saamia lukuarvoja (esimerkki 1).

Aineiston jakauma käytännössä määrittelee pistesymbolien visualisointitavan. Hyvin tasaisesti jakautunut aineisto on helppo visualisoida, kun symbolien kokoeroja ei juuri ole. Aineisto, jonka minimi- ja maksimiarvojen väli on erittäin suuri, on haastava. Vaarana on, että suurimmista symboleista tulee niin suuria, että ne peittävät kartan muut symbolit alleen ja pienimmistä symboleista taas niin pieniä, että niitä on vaikea edes havaita.

Joskus voidaan joutua miettimään symbolien esitysjärjestystä eli pienempi voidaan tuoda suuremman päälle erottuvuuden parantamiseksi tai symboleista voidaan tehdä myös läpinäkyviä. Visualisoinnin parantamiseksi voidaan myös kuvata pelkät symbolien ääriviivat.

Ilmiön määrää kuvataan siis symbolin pinta-alalla. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että pinta-alan tulisi kasvaa suorassa suhteessa muuttujan arvoon eli määrään. Tähän on olemassa myös laskukaava (esimerkki 2).

On todettu, että kartanlukijan on usein vaikea verrata silmämääräisesti symbolien kokoeroja, vaikka ilmiön arvoilla olisi riittävä vaihteluväli. Käytännössä pisteiden kokoerot usein aliarvioidaan. Joskus tätä aliarviointiharhaa voidaan pyrkiä korjaamaan niin sanotulla korjausfaktorilla, jolloin lukuarvon kasvaessa ympyröiden koko kasvaakin suhteessa enemmän.

Esimerkit

Jaa