Tilastojen ABC
7.4 Tulot
Tulot ovat osa kansalaisten aineellista hyvinvointia, johon kuuluvat lisäksi muun muassa varallisuus, asumistaso ja käytössä olevat mukavuudet (tiet, vesihuolto ynnä muut.). Tässä aiheessa kerrotaan, miten kotitalouksien ja niihin kuuluvien henkilöiden tuloja kuvataan tulotilastoissa.
Tulotaso on keskeisin elintason mittari. Toisaalta, vaikka korkeat tulot ja hyvä varallisuus esiintyvät yleensä yhdessä, myös varallisuudella on itsenäistä merkitystä. Se vakauttaa elinoloja esimerkiksi silloin, kun tulot ovat tilapäisesti pienentyneet. Myös muut tekijät vaikuttavat: esimerkiksi jos yhteiskunta tarjoaa yksilön käyttöön runsaasti ilmaisia tai hinnaltaan tuettuja palveluita, ei tuloja tarvita niin paljon kuin jos kaikki palvelut olisi ostettava markkinoilta.
Arkikielessä tuloilla tarkoitetaan monia asioita: joillekin tulot ovat normaalityöajan puitteissa hankittua palkkatuloa, toisille myös ylityöt sisältävää, mutta kuitenkin säännöllistä ansiota, kolmansille kaikkea, myös satunnaisia eriä sisältävää tuloa.
Tulotilastoissa huomioidaan muun muassa seuraavat tulolajit:
1. Palkkatulot
2. Yrittäjätulot
3. Omaisuustulot
4. Eläketulot (ovat saatuja tulonsiirtoja)
5. Muut yhteiskunnalta saadut tulonsiirrot (toimeentulotuki, sairausvakuutus, perhetuet, työttömyysturva, opintotuet ynnä muut)
Palkkatuloihin lasketaan säännöllisen työajan ansioiden lisäksi palkkiot, ylityökorvaukset ja sivutöiden tulot.
Palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloja kutsutaan tuotannontekijätuloiksi, sillä niiden ajatellaan syntyvän tuotannon tuloksena. Omaisuustuloja ovat esimerkiksi kotitalouksien saamat vuokrat, pankkitalletusten korot ja osingot.
Tulotilastoissa kuvataan tuloja niin kattavasti kuin mahdollista. Osa tuloista kuitenkin salataan esimerkiksi verojen välttämiseksi (vertaa harmaa talous) tai rikollisen toiminnan salaamiseksi.
Tuloista maksetaan veroa. Verorahoilla maksetaan muun muassa eläkeläisten tuloja sekä sellaisia tukia, kuten esimerkiksi lapsilisä. Veroja ja sosiaaliturvaan liittyviä maksuja kutsutaan maksetuiksi tulonsiirroiksi. Saadut eläkkeet ja erilaiset sosiaaliset avustukset ovat saatuja tulonsiirtoja. Koko yhteiskunnan tasolla maksettujen ja saatujen tulonsiirtojen tulisi olla yhtä suuret, jos julkinen talous on tasapainossa, mutta yksittäisistä kotitalouksista osa saa enemmän tulonsiirtoja ja osa maksaa enemmän. Kun kotitalouden bruttotuloista (tuotannontekijätulot + saadut tulonsiirrot) vähennetään verot ja veroluonteiset maksut, tiedämme käytettävissä olevan tulon.
Keskimääräisen tulotason lisäksi on tärkeätä tuntea tulojen jakautuminen. Suurten tuloerojen yhteiskunnassa keskituloja nostaa harvalukuinen rikkaiden joukko, vaikka enemmistö eläisi niukkuudessa. Mitä vähäisempiä tuloerot ovat, sitä paremmin keskitulot kuvaavat enemmistön tulotasoa (katso mediaanin ja aritmeettisen keskiarvon käyttö, aihe 4.4 Keskiluvut).
Tuloeroja voidaan mitata kuvaamalla eri tuloluokkien tulo-osuuksia. Voidaan esimerkiksi laskea, mikä on eniten ansaitsevan kymmenesosan osuus tuloista ja mikä on vähiten ansaitsevan kymmenesosan osuus tuloista. Voidaan myös laskea pieni- ja suurituloisten tulojen suhde.
Tuloihin liittyy myös köyhyys. Köyhyyttä kuvataan tilastoissa useimmiten niin sanotun suhteellisen köyhyyden määritelmään perustuen. Köyhiksi (tai pienituloisiksi) määritellään ne kotitaloudet, joiden tulot ovat pienet verrattuna keskituloihin. Suomen tilastoissa pienituloisiksi luokitellaan kotitaloudet, jotka ansaitsevat kotitalouden kulutusyksikköä kohden alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Määritelmä perustuu Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosituksiin.
EsimerkitHarjoituksetJaa