På svenska

In English

Työmarkkinatilastot

Oppitunti:
Aihe:

8.2 Työajat

Työaikaa tilastoidaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa kysymällä vastaajilta, mikä on heidän säännöllinen tai tavanomainen viikkotyöaikansa ja kuinka monta tuntia he tekivät töitä haastattelua edeltävällä viikolla. Säännöllinen viikkotyöaika on yleensä hieman tehtyä työaikaa pidempi, sillä siihen eivät vaikuta esimerkiksi lomat ja sairaspoissaolot.

Vastaajilta tiedustellaan myös, ovatko he tehneet palkallista tai palkatonta ylityötä. Tehty työaika sisältää myös ylityöt ja kotona tehdyn ansiotyön. Lisäksi kartoitetaan poissaolojen syitä sekä erilaisten työjärjestelyjen yleisyyttä kuten osa-aikatyötä, liukuvaa työaikaa, periodityötä sekä viikonloppu- ja yötyötä. Tutkimukseen valitun henkilön viikkotyötunnit korotetaan kuukausi- ja vuositasolle, ja tätä kautta pyritään saamaan mahdollisimman tarkka tieto koko kansantaloudessa tehdystä todellisesta työpanoksesta.

Usein työtuntien ilmoittaminen on vastaajille helppoa, mutta joissakin ammateissa tarkan tuntimäärän muistaminen on vaikeaa. Esimerkiksi opettajilla työaikaa on myös kotona tehty oppituntien valmistelutyö, mutta siitä ei aina pidetä kirjaa. Samoin yrittäjillä, tutkijoilla tai kokonaistyöaikaa tekevillä työajan määrittely on välillä haasteellista.

Työaikaa seurataan Tilastokeskuksessa myös työvoimakustannustilastoissa, joka käyttää osin työvoimatutkimuksen tietoja, mutta osin kerää tietoja myös työnantajilta työaikakirjanpitoon ja palkkatietoihin perustuen. Tässä menetelmässä on haasteena, ettei työnantaja aina pysty antamaan luotettavaa tietoa tehtyjen työtuntien määrästä ja esimerkiksi palkattomia ylityötunteja ei saada tilastoitua. Samoin palkalliset poissaolot kuten lomat ja sairaspäivät saattavat lukeutua työajaksi, koska niistä saadaan palkkaa.

Tarkasteltaessa työaikojen kehitystä eri menetelmin saadut tiedot ovat keskenään samansuuntaisia. Kansantalouden tilinpidon mukaan suomalaisten työaika on lyhentynyt 1960-luvun 2061 vuosityötunnista 1990-luvun 1703 vuosityötuntiin eli melkein seitsemällä viikkotyötunnilla.

Tähän vaikutti muun muassa viisipäiväiseen työviikkoon siirtyminen 60-luvun lopulla sekä lomien lisääntyminen. Viime vuosikymmeninä työaika on laskenut maltillisemmin: työvoimatutkimuksen tuloksissa 15–74-vuotiaiden työllisten työaika on lyhentynyt vuosien 1990–2015 välillä 1763 vuosityötunnista 1620 tuntiin eli noin kolmella tunnilla viikossa.

Kuvio. Työllisten keskimääräinen toteutunut vuosityöaika 1960–2015, tuntia vuodessa

Kuvio. Työllisten keskimääräinen toteutunut vuosityöaika 1960–2015, tuntia vuodessa

Kansantalouden tilipidon aikasarjassa on katko 1975 ja työvoimatutkimuksen aikasarjassa katkot vuosina 2000 ja 2003.

Lähteet: Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830 ja Kansantalouden tilinpito [verkkojulkaisu]. ISSN=1795-8881. Tietokantataulukot: 030. Työlliset ja palkansaajat sekä työllisten ja palkansaajien tehdyt työtunnit toimialan mukaan (TOL 2008, versio 8) 15-74-vuotiaat ja Työllisyys ja työtunnit 1975-2015. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.10.2016]. Saantitapa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyti/030_tyti_tau_106.px

Katso esimerkistä kansainvälistä vertailutietoa työajoista.

Esimerkit

Jaa