Väestötieteen perusteet
8.3 Kuolleisuuden mittaaminen
Kuolleisuutta mitataan yleisellä kuolleisuusluvulla, jossa kuolleiden vuosittainen määrä jaetaan keskiväkiluvulla ja kerrotaan tuhannella. Yleinen kuolleisuusluku voidaan laskea myös pitemmältä ajanjaksolta. Tällöin kuolleiden määrästä lasketaan keskiarvo, joka jaetaan ajanjakson keskiväkiluvulla ja kerrotaan tuhannella.
Yleisen kuolleisuusluvun käyttöön pätevät samat asiat, joista oli puhetta tarkasteltaessa yleistä syntyvyyslukua. Yleinen kuolleisuusluku kuvaa kuolleisuutta yhdessä maassa eri vuosina melko hyvin, mutta ikärakenteiltaan erilaisten maiden vertailu yleisen kuolleisuusluvun avulla saattaa antaa väärän kuvan kuolleisuuden tasosta.
Ikäryhmittäiset kuolleisuusluvut lasketaan ikäluokittain sekä miehille että naisille vertaamalla tietyssä iässä vuoden aikana kuolleita kunkin ikäluokan keskiväkilukuun. Ikäluokituksena ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen laskemisessa käytetään useimmin yksi- tai viisivuotisikäluokkia.
Kuolleisuutta mitataan myös ikäryhmittäisillä kuolemanvaaraluvuilla. Ikäryhmittäiset kuolemanvaaraluvut poikkeavat ikäryhmittäisistä kuolleisuusluvuista siten, että niitä ei lasketa keskiväkilukua kohti. Kuolemanvaaraluvut lasketaan iän mukaan siten, että tietyssä iässä kuolleet jaetaan saman ikäisellä väestöllä ja tarpeen mukaan näin saatu luku kerrotaan tuhannella.
Esimerkiksi 72-vuotiaiden kuolemanvaaraluku lasketaan siten, että 72-vuotiaana kuolleiden määrä jaetaan kaikkien 72 vuotta täyttäneiden määrällä. Näin saadaan luku, joka ilmaisee todennäköisyyden kuolla 72-vuotiaana. Kuolemanvaaraluvun vastakohtana on eloonjäämistodennäköisyys. Näitä lukuja käytetään eläkelaskelmien ja vakuutusmatematiikan pohjana sekä laskettaessa elinajantauluja.
Katso tuoretta tietoa kuolleisuudesta Tilastokeskuksen Kuolleet-tilastosta.
Esimerkeissä voit tutustua ikäryhmittäisiin kuolemanvaaralukuihin ja yleiseen kuolleisuuslukuun Suomessa.
EsimerkitJaa