Väestötieteen perusteet
8.7 Eronneisuuden mittaaminen
Yleinen eronneisuusluku lasketaan vertaamalla vuoden aikana otettujen avioerojen määrää keskiväkiluvun tuhatta asukasta kohti. Luku kuvaa eronneisuutta karkeasti, koska keskiväkilukuun sisältyy paljon henkilöitä, jotka eivät kuulu eroamisen riskiväestöön – he eivät ole naimisissa eivätkä siten voi erotakaan. Parempi eronneisuuden tunnusluku saadaankin suhteuttamalla avioerot naimisissa oleviin.
Kuten muutkin väestönmuutoksia kuvaavat tunnusluvut, myös eronneisuus on yhteydessä ikään. Näin ollen eronneisuutta voidaan kuvata tarkemmin suhteuttamalla avioerot naimisissa oleviin ikäryhmittäin, jolloin saadaan iän mukainen eronneisuus. Lisäksi eronneisuusluvut lasketaan miehille ja naisille erikseen.
Ikäryhmittäiset eronneisuusluvut kuvaavat viisivuotisikäryhmittäin (tai yksivuotisikäryhmittäin) eronneiden määrää keskiväkiluvun tuhatta, samassa iässä olevaa, avioitunutta henkilöä kohti.
Samoin kuin avioliiton solmineille voidaan laskea keskimääräinen avioliiton solmimisikä, eronneille naisille ja miehille voidaan laskea keskimääräinen eroamisikä tai keskimääräinen eroamisikä avioliiton järjestysluvun mukaan. On mahdollista myös laskea avioeroon päättyneiden avioliittojen kestolukuja, esimerkiksi eroon päättyneen avioliiton keskimääräisen keston.
Avioeronneisuutta voidaan kuvata myös avioliittokohorteittain eli pidetään kirjaa avioeroon päättyneiden eri vuosina solmittujen avioliittojen kestosta. Tällöin saadaan esimerkiksi yhteenlaskien selville, kuinka suuri prosenttiosuus eri vuosina solmituista avioliitoista on päättynyt avioeroon tietyn ajanjakson kuluessa.
Rekisteröityjen parisuhteiden eronneisuudesta voidaan laskea samantyyppisiä tunnuslukuja kuin avioeronneisuudesta.
Tutustu viimeisimpiin eronneisuustilastoihin Siviilisäätyjen muutokset -tilastossa.
Esimerkeissä voit tutustua yleiseen eronneisuuslukuun, ikäryhmittäiset eronneisuuslukuihin ja avioerojen kertymään Suomessa.
EsimerkitJaa