Väestötieteen perusteet
9.5 Väestön uusiutuminen
Väestön uusiutumisella tarkoitetaan sukupolven vaihtumista uudeksi. Sukupolvella tarkoitetaan tiettynä ajanjaksona syntyneiden henkilöiden määrää. Väestötieteessä sukupolven pituutena käytetään synnyttäneiden naisten keski-ikää. Tällä hetkellä esimerkiksi Suomessa sukupolven pituus on noin 30 vuotta.
Väestön uusiutumista mitataan uusiutumisluvuilla, joilla tarkastellaan naisille syntyneiden tyttöjen määrää. Koska kaikki naiset eivät synnytä ja osa tytöistä kuolee ennen hedelmällisen kauden loppua, naisten täytyy synnyttää enemmän kuin yksi tyttölapsi, jotta väestö uusiutuisi. Jos he synnyttävät vähemmän kuin yhden tyttölapsen, ennen pitkää väestö alkaa vähetä.
Bruttouusiutumisluku lasketaan vertaamalla ikäryhmittäin naisille syntyvien tyttölasten määrää. Lasketaan ensin ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut pelkästään tyttölapsille ja näin saadut suhdeluvut summataan. Tuloksena on bruttouusiutumisluku, joka on sukupolven uusiutumista kuvaava luku, jossa kuolleisuutta ei ole otettu huomioon. Vuonna 2012 Suomen bruttouusiutumisluku oli 0,88.
Nettouusiutumislukua laskettaessa otetaan huomioon myös kuolevuus, sillä kaikki tyttölapset eivät ehdi synnyttää, koska kuolevat ennen hedelmällistä kautta tai sen aikana. Tosin Suomessa kuolevuus on alhainen ja sen vaikutus uusiutumiseen vähäinen. Vuonna 2012 Suomen nettouusiutumisluku oli sama kuin bruttouusiutumisluku, 0,88. Voidaan siis sanoa, että vuonna 2012 hedelmällisyys oli 12 prosenttia alle uusiutumistason.
Koska sekä bruttouusiutumisluku että nettouusiutumisluku ovat Suomessa alle yhden, niin väestö ei uusiudu. Edellytyksenä tietysti on se, että hedelmällisyys pysyy tulevaisuudessa samanlaisena. Nämä luvut ovat ennusteita tulevasta lapsimäärästä, jos muutoksia ei tapahdu. Nettouusiutumisluku on ollut vuodesta 1969 lähtien alle yhden, eli jo yli sukupolven ajan alle uusiutumistason (ks Tilastokeskuksen Syntyneet-tilasto).
Testaa Harjoitukset-kohdassa, miten hyvin muistat tämän oppitunnin asiat.
HarjoituksetJaa