Johdatus tilastotieteeseen

Oppitunti:

1 Tilasto ja sitä tutkiva tiede 2 Tilastotieteen peruskäsitteitä 3 Tunnusluvut 4 Vaihtelu ja riippuvuus

Aihe:

Oppitunnin etusivulle 2.1 Mittaaminen ja havainnot  2.1.1 Muuttuja, havainto, aineisto 2.1.2 Mitta-asteikko 2.1.3 Havaintomatriisi 2.1.4 Diskreetti ja jatkuva muuttuja. Muuttujan jakauma 2.1.5 Estimointi 2.2 Tiedonkeruu  2.2.1 Otanta 2.2.2 Sattuman vaikutusten hallinta otostutkimuksessa 2.2.3 Satunnaisotannan menetelmiä 2.2.4 Vastauskato  2.2.5 Rekisteriaineistot 2.2.6 Vaihtoehtoja satunnaisotannalle 2.2.7 Kiintiöpoiminta 2.2.8 Web-survey 2.2.9 Big data 2.3 Tilastollinen lukutaito 2.4 Aineiston visualisointi 2.4.1 Pylväskuvio 2.4.2 Piirakkakuvio 2.4.3 Laatikko-janakuvio 2.4.4 Aikasarja

Esimerkki

1

Lämpötilan mittareilla on eri mitta-asteikkoja

Lämpötilan tapauksessa kaksi yleistä mittaria ovat Kelvin- ja Celsius-asteikko.

Kelvin-asteikkoa käytetään usein fysiikassa hyvin pienen lämpötilan mittaamiseen. Kelvin-asteikon tapauksessa asteikolla on absoluuttinen nollapiste 0 °K (–273 °C), jota pienemmäksi lämpötila ei voi pudota. Kelvin-asteikko on siis suhdelukuasteikko. On järkevää sanoa, että 100 °K on kaksi kertaa suurempi lämpötila kuin 50 °K .

Myös Celsius-asteikko sisältää nollan, mutta se ei ole sama kuin absoluuttinen Kelvin-asteikon nollapiste. Celsius-asteikon nollassa vesi jäätyy, mutta nollaa pienemmät celsiusasteet ovat mahdollisia. Celsius-asteikon määrittelyyn tarvitaan lisäksi veden kiehumispiste, joka määritellään 100 celsiusasteeksi.

Celsius-asteikko on välimatka-asteikko, sillä absoluuttista nollaa ei ole ja celsiusasteiden suhteita ei ole järkevää käyttää. Esimerkiksi 100 °C ei ole kaksi kertaa suurempi lämpötila kuin 50 ºC. Celsiusasteet voidaan aina muuntaa kelvinasteiksi ja päinvastoin, joten mitta-asteikko saadaan tarvittaessa vaihdettua.

Takaisin oppimateriaaliin