Kansantalouden tilinpito
3.11 BKT:n rajoituksia taloudellisen hyvinvoinnin mittarina
BKT kuvaa nimenomaan taloudellista (rahassa mitattavaa) toimintaa eikä suoranaisesti hyvinvointia. Hyvinvoinnin mittaaminen onkin paljon hankalampaa, koska se on henkilökohtainen asia – kansantaloustieteen teorioissa lähdetään yleensä siitä oletuksesta, että jos jotakin tavaraa tai palvelua tulee aikaisempaa enemmän ilman että minkään tavaran tai palvelun määrä vähenee, hyvinvointi pysyy ennallaan tai kasvaa; mutta jos jokin kasvaa ja toinen vähenee, niin tämän tilanteen hyvinvointivaikutuksia ei voidakaan enää yksiselitteisesti arvioida.
Kansainvälisissä vertailuissa käytetään hyvinvoinnin mittarina usein BKT/capita eli BKT asukasta kohden -tietoa. Tämä tieto ei kerro mitään tulonjaosta eikä varallisuudesta, joten se ei suoraan kuvaa myöskään hyvinvoinnin tasoa. Tutustu eri maiden BKT/capita-lukuihin.
BKT:n käyttöä hyvinvoinnin mittarina rajoittaa myös se, että BKT ei huomioi, onko tuotanto hyödyllistä vai haitallista – öljyonnettomuus tai suurpalo nostavat BKT:ta, vaikka ne eivät välttämättä paranna hyvinvointia. Myöskään toiminnan ympäristöystävällisyys ei kuvaudu BKT:ssa – tuotannon arvo on sama tuotantomenetelmien saastuttavuudesta huolimatta: saastuttavampi tuotantomenetelmä saattaa vaatia laajoja puhdistustoimenpiteitä tulevaisuudessa, ja nämä toimenpiteetkin nostavat BKT:ta, vaikka saastumisen aiheuttamat haitat ovat saattaneen laskea hyvinvointia.
Myös ympäristökysymykset ovat nykyään paljon esillä BKT:sta puhuttaessa – olisiko mahdollista liittää laskelmiin joku tieto tai indikaattori, joka kuvaisi saastumisen astetta ja sen seurauksia tulevaisuudessa? Kyseessä oleva ympäristötieto olisi arvioitava tulevaisuutta silmälläpitäen, jolloin sen tietopohja ja vertailtavuus olisi hyvin epävarma.
Useissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu selvä yhteys BKT:n tason ja kansalaisten hyvinvoinnin välillä – kun BKT nousee, on suuremmat mahdollisuudet järjestää vaikkapa koulutusta tai perusterveydenhuoltoa, ja näin lisätä kansalaisten hyvinvointia. Kansantalouden tilinpito tuottaa kuitenkin muita mittareita, jotka kuvaavat kansalaisten taloudellista hyvinvointia paremmin kuin BKT/capita-tieto – esimerkiksi kotitalouksien käyttävissä oleva tulo ja kotitalouksien todellinen kulutus ovat tällaisia.
YK:n kehitysjärjestö UNDP on kehittänyt hyvinvointi-indeksiä, joka sisältäisi BKT/capita-tiedon lisäksi myös muita mitattavia osia (elinikäodote ja lukutaito-%, joka kuvaa koulutusastetta). Tämä HDI (Human Development Index) ei ole saavuttanut laajaa hyväksyntää, sillä sen laskenta ei suinkaan ole ongelmatonta – avoimia kysymyksiä ovat eri osa-alueiden painot lopullisissa tuloksissa sekä BKT/capita-tiedon indeksoiminen (toisin sanoen otetaanko korkein BKT/capita ja suhteutetaan muiden maiden tieto siihen vai pitäisikö hintatasokin huomioida jotenkin yms). Kehitteillä on myös niin kutsuttuja kestävän kehityksen mittareita, joissa pyritään ottamaan huomioon myös ympäristötietoa sekä valintojen pitkäaikaisia vaikutuksia. Lisätietoa näistä niin kutsutuista komposiitti-indikaattoreista ja niiden kehitystyöstä löytyy esimerkiksi UNDP:n nettisivuilta.
Katso esimerkit
EsimerkitJaa