
Kansantalouden tilinpito
3.9 Tuonti
Kansantalouden tilinpidossa käytössä olevan määritelmän mukaan "tavaroiden ja palveluiden tuonti koostuu tavaroita ja palveluita koskevista taloustoimista (myynneistä, vaihtokaupoista, lahjoista tai avustuksista) ulkomaisilta talousyksiköiltä kotimaisille talousyksiköille" (ESA2010 kohta 3.158).
Tavaroiden tuonti
Tavaroiden osalta todetaan, että "tavaroiden tuontia (ja vientiä) on se, kun kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden välillä tapahtuu muutos tavaroiden omistuksessa (liittyipä siihen sitten vastaavaa fyysistä tavaroiden liikkumista rajojen yli tai ei)" (ESA2010 kohta 3.162).
Vaikka enimmäkseen tavarat myös fyysisesti liikkuvat rajan yli, ei fyysinen liikkuminen ole välttämätön eikä riittävä edellytys tuonnille, vaan kysymys on nimenomaan omistussuhteen muuttumisesta kotimaisen ja ulkomaisen talousyksikön välillä. ESA luettelee esimerkkejä tapauksista, joissa omistussuhde vaihtuu, vaikka tavara ei ylitä maan rajaa (kuten kansainvälisillä vesillä toimivien kotimaisten talousyksiköiden tuottamien tavaroiden myynti suoraan ulkomaisille talousyksiköille ulkomailla) ja tapauksista, joissa tavara ylittää kansallisen rajan, mutta omistussuhde ei muutu (kauttakulkuliikenteessä olevat tavarat tai toisen maan alueella oleviin edustoihin ja sotilastukikohtiin lähetetyt tavarat). ESAssa (ESA2010 kohta 3.165) on myös lista niistä asioista, jotka kuuluvat tavaroiden tuontiin (ja vientiin). Katso esimerkki 1 tavaroiden tuonnista.
Palveluiden tuonti
Palveluiden tuonnin määritelmän mukaan "palveluiden tuonti koostuu kaikista palveluista, joita ulkomaiset talousyksiköt tarjoavat kotimaisille talousyksiköille" (ESA2010 kohta 3.172). Palveluihin luetaan muun muassa rahoitus- ja vakuutuspalvelut sekä kuljetuspalvelut (niin tavaroiden kuin matkustajienkin). Sopimuksen mukaan ulkomaisten turistien ja liikematkailijoiden menot luokitellaan palveluiksi, vaikka menot todellisuudessa sisältävät sekä tavaroita että palveluja (esimerkki 2).
EsimerkitJaa