Työmarkkinatilastot

Oppitunti:

1 Mitä työmarkkinat ovat? 2 Miten työmarkkinoita tilastoidaan? 3 Työmarkkinatilastojen peruskäsitteet ja tunnusluvut 4 Muita keskeisiä käsitteitä ja tunnuslukuja 5 Työttömyyden tilastointi 6 Työllisyyden tilastointi 7 Ansioiden tilastointi 8 Muuttuvat työnteon ajat, tavat ja paikat 9 Kansainvälistä vertailua työllisyydestä ja työttömyydestä 10 Työmarkkinatilastoinnin historia

Aihe:

Oppitunnin etusivulle 10.1 Miten työvoiman tilastointi alkoi? 10.2 Teollistuminen mullisti väestön luokittelut 10.3 Työttömyydestä tutkimuskohde 10.4 1930-luvun lama ja Keynes 10.5 Yhteys kansantalouden tilinpitoon vahvistuu 10.6 Suomen työvoimatutkimuksen alku 10.7 Rekisterit kehittyvät 10.8 Työvoimatutkimuksen yhdenmukaistaminen EU:ssa 10.9 Maatalousyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan 10.10 Työttömyys on pitkällä aikavälillä kasvanut

10.7 Rekisterit kehittyvät

Henkilötunnuksen käyttöönotto ja rekistereiden kehittyminen ovat merkinneet tilastojen laadun paranemista ja mahdollistaneet uusien tilastojen laatimisen erityisesti 1980-luvulta alkaen. Suoraan tiedonkeruuseen perustuvat tilastot, kuten Tilastokeskuksen työvoimatutkimus, käyttävät paljon hyväkseen eri rekistereihin sisältyviä tietoja.

Viimeinen väestölaskenta, jossa käytettiin vielä lomaketiedonkeruuta, tehtiin Suomessa vuonna 1985. Silloinkin suuri osa tiedoista saatiin erilaisista rekistereistä yhdistelemällä tietoja henkilö-, yritys- ja kotipaikkatunnusten avulla. Nyt väestölaskenta perustuu kokonaan rekistereihin (ks. Väestötieteen perusteet -kurssi).

Vuodesta 1987 alkaen on Tilastokeskuksessa tehty vuosittain rekisteritietoihin perustuvaa työssäkäyntitilastoa, jossa tilastoidaan muun muassa koko väestön työllisyystilanne kunkin vuoden lopussa. Runsaan tietomäärän ja luotettavuuden vuoksi sitä käytetään lukuisissa tutkimuksissa. Työssäkäyntitilasto soveltuu myös työmarkkinahistorioiden seuraamiseen. Sen tärkeimpiä käyttäjiä ovat aluepolitiikasta vastaavat viranomaiset, kuntien päättäjät ja aluetutkijat.