Väestötieteen perusteet
10.3 Perhesuunnittelusta lisääntymisterveyteen
Perhesuunnittelulla tarkoitetaan sellaista toimintaa, jolla ihmiset pyrkivät vaikuttamaan perheidensä kokoon. Perhesuunnittelulla pyritään vaikuttamaan syntyvien lasten määrään ja ajoitukseen ja sitä kautta parantamaan perheiden elämänlaatua.
Perinteisesti perhesuunnittelu yhdistetään kehitysmaissa asuvien ihmisten lapsiluvun rajoittamiseen. Ensimmäiset laajemmat perhesuunnitteluohjelmat alkoivat 1950-luvulla kehitysmaissa. Perhesuunnitteluohjelmat kattoivat niin äitiyshuollon, synnytyksessä avustamisen kuin lasten hoitoonkin opastamisen. Myöhemmin perhesuunnitteluohjelmien keskeiseksi tavoitteeksi tuli ehkäisyvalistuksen antaminen niin naisille kuin miehille. Kehitysmaiden asukkaista pyritään saamaan yhä suurempi osa erilaisten perhesuunnittelupalvelujen piiriin.
Monet kansainväliset järjestöt ja yksittäiset valtiot kanavoivat avustuksia erilaisiin perhesuunnitteluohjelmiin. YK rahoittaa erilaisia perhesuunnitteluohjelmia vuonna 1967 perustamansa väestörahaston UNFPA:n (United Nations Fund fo Population Activities) kautta.
Nykyään perhesuunnittelun sijaan puhutaan enemmän lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista. Vuoden 1994 YK:n Kairon Väestö- ja kehityskonferenssin jälkeen perhesuunnittelusta alettiin puhua osana lisääntymisterveyttä (reproductive health) ja lisääntymisoikeuksia (reproductive rights). Kairon toimintasuunnitelman myötä lisääntymisterveydestä alettiin puhua ihmisoikeutena.
Lisääntymisterveys ja -oikeudet kattavat muun muassa lisääntymisterveyteen liittyvän tiedon jakamisen, raskauden riskien vähentämisen, äitiyshuollon, perhesuunnittelun, ehkäisyvälineiden suunnitellun käytön sekä sukupuolitautien ehkäisyn (kuten HIV/AIDS). Lisääntymisterveyteen liittyvät kysymykset ovat osa YK:n vuosituhattavoitteita ja muuta kehitysyhteistyötä.
Jaa