Väestötieteen perusteet
10.5 Antinatalistinen väestöpolitiikka – esimerkkinä Kiina
Pronatalistisen väestöpolitiikan vastakohtana on antinatalistinen väestöpolitiikka, jolla pyritään rajoittamaan syntyvyyttä. Antinatalistinen väestöpolitiikka rinnastetaan usein uusmalthuslaisuuteen, jota on tarkasteltu edellä (ks. 10.2 Uusmalthuslaisuus – ehkäiskää lasten syntymiä).
Luultavasti tunnetuin esimerkki antinatalistista politiikkaa toteuttavasti valtiosta on Kiina, joka alkoi määrätietoisesti rajoittaa väestönkasvua 1960-luvun jälkeen.
Kun 1949 kommunistinen puolue tuli valtaan, uskottiin Kiinassa, kuten monissa muissakin maissa, että väestönkasvu kiihdyttää taloudellista toimintaa. Vuonna 1958 aloitettu yhteiskunnan uudistaminen "Suurella harppauksella" johti lamaan, jonka seurauksena Kiinassa koettiin nykyhistorian pahin nälänhätä. Nälänhädän seurauksena kuoli noin 30 miljoonaa ihmistä, ja on arvioitu, että sama määrä lapsia jäi syntymättä.
Jo 1950- ja 1960-luvuilla väestönkasvun nopeuteen kiinnitettiin huomiota. Väestönkasvun hillitsemiseksi avioitumisikää nostettiin, nuorille annettiin ehkäisyvalistusta ja pienen lapsiluvun merkitystä korostettiin. Lisäksi abortti tuli yleiseksi ehkäisykeinoksi. 1970-luvulla hedelmällisyys laski, mutta ei riittävästi. Vuonna 1979 Kiinassa päätettiin soveltaa niin sanottua yhden lapsen politiikkaa, jossa nimensä mukaisesti perheeseen sai syntyä vain yksi lapsi.
Kokonaishedelmällisyysluku laski 1970-luvun kolmesta noin 1,6:een vuosituhannen loppuun mennessä, eli hedelmällisyys laski Suomea matalammalle tasolle. Tiukan antinatalistisen politiikan tarpeellisuutta on kuitenkin kyseenalaistettu: myös useissa Kiinan naapurimaissa syntyvyys on nykyään uusiutumisrajan alapuolella huolimatta siitä, että niissä ei ole toteutettu yhden lapsen politiikkaa. Yhden lapsen politiikkaa on kritisoitu myös ihmisoikeusnäkökulmasta siihen liitettyjen pakkokeinojen ja perheiden valinnanvapauden rajoittamisen takia.
Yhden lapsen politiikasta on seurannut joitain ikäviä demografisia lieveilmiöitä. Poikia suosivassa kulttuurissa, jossa perheeseen on sallittu vain yksi lapsi, tyttösikiöitä on abortoitu ja tämä on johtanut väestön epätasaiseen sukupuolijakaumaan. Lisäksi nuorten ihmisten vähäisen määrän takia Kiinaa odottaa tulevaisuudessa väestön nopea vanheneminen ja heikentyvä väestöllinen huoltosuhde.
Kiinan väestön ikäpyramidissa vuodelta 2010 näkyy, kuinka vuonna 1958 aloitettu talousuudistus "Suuri harppaus" päättyi katastrofiin ja kuinka yhden lapsen politiikan vaikutus alkoi näkyä selvemmin 1990-luvulla alentuneena hedelmällisyytenä. Myös sukupolvien välinen vaihtelu käy kuviosta hyvin ilmi – suurten ikäluokkien jälkeläissukupolvet ovat suuria ja päinvastoin.
Kuvio. Kiinan väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan 2010
Lähde: National Bureau of Statistics of China: 2010 Population Census. China Statistical Information Network [viitattu: 9.7.2013]. Saantitapa: http://www.stats.gov.cn/english/statisticaldata/censusdata/rkpc2010/indexce.htm
Katso lisätietoa: 13.6 Kiinan ja Intian hedelmällisyyden kehitys
Testaa Harjoitukset-kohdassa, miten hyvin muistat tämän oppitunnin asiat.
HarjoituksetJaa