Väestötieteen perusteet
9.2 Stabiili väestö
Stabiilin väestön teoria perustuu ikärakenteen ja väestönkasvun tarkasteluun. Amerikkalainen Alfred Lotka tarkasteli 1900-luvun alkupuolella USA:n väestönkasvua havaiten, että luonnollinen väestönkasvu ei pitemmällä aikavälillä takaa väestön jatkuvaa kasvua. Hedelmällisyys on niin alhainen, että syntyvät ikäluokat pienenevät jatkuvasti. Nämä pienenevät ikäluokat synnyttävät aikanaan vähemmän lapsia.
Toisaalta on taas maita, joissa kehitys on päinvastainen. Hedelmällisyys on niin korkea, että synnyttävät ikäluokat ovat jatkuvasti edeltäjiään suurempia. Ne myös synnyttävät enemmän lapsia.
Sekä hedelmällisyyden kasvaessa että aletessa ikäluokkien väliset suhteelliset erot pysyvät vakiona. Tällaista väestöä kutsutaan stabiiliksi väestöksi. Siinä syntyvä ikäluokka on edeltäjäänsä tietyn vakioprosentin suurempi tai pienempi, riippuen siitä kasvaako vai pieneneekö hedelmällisyys. Stabiili väestö takaisi ainakin teoriassa hyvät edellytykset laatia tulevaisuuden suunnitelmia, kun tiedettäisiin tarkalleen tulevien ikäluokkien koko.
Jaa